Olen viime aikoina seurannut paljon suomalaista seksikeskustelua. Väestöliiton tutkimusprofessori ja seksologi Osmo Kontulan liikkeellepanema uusi Finsex-tutkimus on nostattanut useita kirjoituksia suomalaisten seksin harrastamisesta. Huolen ja ihmettelyn aiheena on erityisesti yhdyntöjen laskusuhdanteinen määrä. Syitä löydetään monia: ihmiset eivät kohtaa, stressi, univaikeudet, ei ole aikaa. Keskustelu on siirtynyt yleisen tason seksittömyydestä sinne missä sitä ainakin tilastojen mukaan eniten harrastetaan - parisuhteisiin. Varsinkin HS:n Mielipide-osiota olen seurannut uteliaana yksilöiden erilaisia visioita lueskellen.
Oman mielipiteeni minut kirvoitti kirjoittamaan kyseisen artikkelin nimimerkki Onnellinen mies. Mielipiteessään Onnellinen mies kertoo kuinka puolison haluttomuus ja seksuaalinen vallankäyttö ajoi suhteen ja lapset kriisiin, joka korjaantui vasta erohakemuksen jättämisen jälkeen. Surullisen tarinansa loppuun Onnellinen mies lisää:
Neuvoni parisuhdeseksin puutteesta kärsiville on sama kuin fyysisestä parisuhdeväkivallasta kärsiville: kun seksuaalisuuden puute parisuhteessasi kasvaa henkisen väkivallan tuntemuksiksi, lähde suhteesta viipymättä. Pelastat silloin itsesi lisäksi vähintään yhden toisenkin ihmisen uuteen ja useimmiten parempaan elämään.
Vaikka seuraus olisi sama, niin minun korvaani seksittömän parisuhteen vertaaminen fyysisen väkivallan kokemiseen kuulostaa vähintäänkin kyseenalaiselta.
Sinkkuna olen parisuhdeseksin saralla ehkä jäävi sanomaan juuta tai jaata, mutta aiheen ympärillä käytävä keskustelu on mielestäni menossa huolestuttavaan suuntaan. Yhä useammassa mielipidekirjoituksessa on nostettu esiin hyvin tyypillinen "nainen pihtaa ja käyttää seksuaalista valtaansa (oletettavasti) miestä kohtaan saadakseen haluamansa."
Ei kuulosta kauhean uudelta idealta.
Syvältähän se varmasti on kun ei suhteessa halut kohtaa eikä toista saa innostumaan samalla tavalla, mutta suhteen liitoksia repivä, usein sukupuolistereotypioista ammentava syyttely on nähdäkseni hieman ylimitoitettua. Varsinkin naisten haluttomuus nähdään tällaisessa tilanteessa jonakin vallankäytön kirkkaimpana ruoskana joka tarpeeksi iskuja jakaessaan sivaltaa koko suhteen poikki. Halukas osapuoli on tässä asetelmassa yksin haluineen riutuva raukkaparka, joka keskustelun, vatuloinnin, suostuttelun ja pyytämisen jälkeen alkaa pohtia ongelmaan suhteen ulkopuolisia ratkaisuja.
Onnellinen mieskin kertoo, kuinka suhde muuttui seksittömyyden ja vallankäytön noidankehäksi. Surullinen, mutta sitäkin tavallisempi tarina; kumppanit kasvavat erilleen, ajaudutaan suhteen ulkopuoliseen seksisuhteeseen, lopulta otetaan avioero.
Eräässä mielipiteeen kommentissa toivotaan, ettei Onnellisen miehen ikävästä tapauksesta tehtäisi lyömäasetta naisia vastaan. Samaa toivon minäkin.
Eräässä mielipiteeen kommentissa toivotaan, ettei Onnellisen miehen ikävästä tapauksesta tehtäisi lyömäasetta naisia vastaan. Samaa toivon minäkin.
Seksiin liittyvä valta pitää sisällään paljon pinttyneitä sukupuolikäsityksiä. Nainen parisuhdeseksin portinvartijana on seksistinen stereotypia, joka kääntää parisuhteen maskuliinisuus-feminiinisyys -oletuksen päälaelleen. Avioliiton auvoisessa satamassa neitseellisen naisen käsite ei enää vaikutakaan niin toivottavalta. Vastaavasti maskuliinisen vallan vaatimukset yllättäen kyseenalaistetaan, kun toinen osapuoli sanookin ei. Asetelma alkaa muistuttaa tragikoomista tikku-ukkohääkuvaa, jossa mies-ukko näyttää maansa myyneltä (Googlen kuvahaun mukaan vaihtoehtoisesti myös ojentaa luottokorttia maassa ryömien/on jalastaan lukittu rautaiseen vankipalloon/tähtää itseään aseella ohimoon) ja alla lukee tyhjentävin kirjaimin: GAME OVER.
Lopulta kynnyskysymyksenä ei ole enää vain seksi, vaan sen ympärille kietoutuva valtataistelu siitä kuka saa ja kuinka paljon. I have the pussy, I make the rules.
Tutkija Maiju Parviainen nostaa artikkelissaan esiin juuri haluttomuuteen liittyvän epätasapainon parisuhteissa. Selvästi seksologiakin nojaa siihen käsitykseen, että vähemmän haluavalla on valta jonka edessä enemmän haluava joutuu väistämättä tekemään myönnytyksiä. Parviaisen aineiston mukaan suhteissa kuitenkin esiintyy myös painostusta ja myönnytyksiä joutuu tekemään myös se haluttomampi osapuoli. Artikkelissa jopa mainitaan, että naiset joutuvat jopa välttelemään yhdessäoloa joka mahdollisesti johtaisi seksiin.
Yhdessäolon välttely seksin pelossa kertoo mielestäni aika paljon enemmän seksiin liittyvistä negatiivisista tunteista kuin haluttomasta osapuolesta itsestään. Jos seksin määrä aiheuttaa suhteessa niin paljon kitkaa ja riitelyä, ei
sekään varmasti hirveästi pistä haluttamaan. Jos halukkaamman osapuolen
toiveet alkavat olla vaakakupissa suhteen kestävyyden kanssa, voidaan
kysyä voiko vähemmän haluavan vallasta enää edes puhua.
Ehkä haluttomuusdiskurssi voisi olla hedelmällisempää jos asiaan
kysyttäisiin myös haluttoman mielipidettä. Enemmän haluavien ja
vähävaltaisempien dominoima keskustelu näyttäytyy usein katkerana ja
mustavalkoisena, eikä lyhytaikaisen tunteiden purkamisen lisäksi edistä pitkän tähtäimen rakentavaa keskustelua. Jokaisen tulisi myös omassa parisuhteessaan pohtia, kumpuavatko käsitykset sekä oman että toisen osapuolen seksuaalisesta käyttäytymisestä mahdollisesti sisäistetyistä sukupuolirooleista, ja voiko suhteen ongelmia kenties ratkaista molemminpuolisella komunikaatiolla, jossa ketään ei syyteltäisi pihtariksi tai kyltymättömäksi kaniksi.
 | ||||
Elämän onnellisin päivä.
kuva: http://i.ebayimg.com/images/g/adsAAOSwWTRWysQB/s-l300.jpg
|
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti